Mitä EU on tehnyt naisten oikeuksien eteen?

Riemukkaat Eurooppa-päivän terveiset Euroopan parlamentista!

Naisten oikeudet ovat koko europarlamentaarikkoaikamme olleet näkyvässä roolissa Euroopan parlamentissa ja EU-lainsäädännössä, mutta vuosi vuodelta tasa-arvo on tullut parlamentissa keskeisemmäksi ja keskeisemmäksi aiheeksi. Eurooppa-päivänä onkin hyvä
hetki arvioida jo tehtyä työtä, etenkin nyt, kun kuluva vaalikausi on kääntymässä kohti loppuaan.

Eurooppa-tasolla naisten aseman vahvistamiseen tartuttiin tosissaan, kun komission puheenjohtajan Ursula von der Leyenin johdolla julkistettiin Euroopan unionin 2020-2025 tasa-arvostrategia. Sen painopisteitä olivat naisten palkkatason parantaminen, naisten osuuden vahvistaminen niin politiikan kuin yrityselämänkin johtotehtävissä sekä naisiin kohdistuvan väkivallan ja häirinnän torjuminen. Myös sukupuolen valtavirtaistamisen periaatteen soveltaminen esimerkiksi budjetoinnissa, eli esimerkiksi sukupuolivaikutusten arviointi, on vahvistanut tasa-arvoa EU:ssa.

Juuri nyt on tärkeämpää kuin koskaan puhua naisten oikeuksista ja niiden edistämisestä. Olemme saavuttaneet paljon, mutta tasa-arvo ei ole valmis. Yleisesti katsoen naisten oikeudet ja tasa-arvo ovat vuosi toisensa jälkeen ottaneet harppauksia eteenpäin – jos verrataan vaikkapa vuoteen 1995, jolloin laadittiin Pekingin julistus, ensimmäinen kansainvälinen teksti naisten oikeuksista. Viime vuosina olemme kuitenkin saaneet todistaa voimakkaitakin vastaiskuja, niin kutsuttua “backlashia”, naisten oikeuksia kohtaan. Myös EU:ssa olemme nähneet esimerkiksi, miten naisilta evätään aborttioikeus tai abortin ja muun naisten terveydenhuollon saamista vaikeutetaan merkittävästi.

Viimeisin merkittävä edistysaskel on ollut palkka-avoimuusdirektiivin läpimeno tänä keväänä. Direktiivi tuo näkymättömät sukupuolten väliset erot palkoissa näkyviksi, edellyttää yrityksiä raportoimaan palkkaeroistaan ja tekemään palkoista läpinäkyvämpiä jo rekrytointivaiheessa, sekä puuttuu naisten työn systemaattiseen aliarviointiin. Direktiivi myös määrittelee sen, miten työntekijä voi hakea itselleen oikeutta, jos on joutunut palkkasyrjinnän
uhriksi. Direktiivi on erinomainen esimerkki siitä, miten voimme vaikuttaa työpaikoilla tasa-arvon toteutumiseen. Lisäksi EU päätti viime vuonna, että vuoteen 2026 mennessä pörssiyhtiöiden hallituksissa tulee olla vähintään 40 prosenttia aliedustettua sukupuolta. Tällä hetkellä vain alle kolmannes EU:n suurimpien listautuneiden yhtiöiden hallitusten jäsenistä on naisia.

Toinen tärkeä saavutus tällä kaudella oli vuonna 2020 neuvoteltu EU:n uusi Kansalaisten, tasa-arvon ja perusoikeuksien ohjelma ja erityisesti siihen sisältyvä Daphne-ohjelma, joka keskittyy tyttöihin ja naisiin kohdistuvan väkivallan poistamiseen Istanbulin sopimuksen mukaisesti sekä LGBTIQ-henkilöiden, vammaisten henkilöiden ja muihin riskiryhmiin kuuluvien ihmisten suojeluun. Eri tahot voivat hakea ohjelmasta rahoitusta sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa ehkäisevään työhön.

Tällä vaalikaudella EU myös ratifioi Istanbulin sopimuksen vuosien odotuksen jälkeen. Lisäksi parlamentti ja neuvosto aloittavat pian neuvottelut naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ehkäisevästä direktiivistä, joka on EU-lainsäädäntönä ensimmäinen laatuaan ja yhtenäistää naisiin kohdistuvan väkivallan määritelmää koko EU:ssa. Direktiiviin tavoitellaan selkeää sisältöä ja linjausta myös verkossa tapahtuvasta sukupuolittuneesta väkivallasta – sen, mikä on laitonta ”oikeassa” elämässä, pitäisi olla sitä myös verkossa.

Viime keväänä parlamentti myös peräänkuulutti hoivaa-alaa koskevassa mietinnössään laadukkaan, saavutettavan ja kohtuuhintaisen hoivan takaamista kaikille eurooppalaisille sekä omaishoitajien vahvempaa tukemista EU:ssa. Hoiva on merkittävä sukupuolikysymys, sillä suurin osa hoiva-alan työntekijöistä on matalapalkkaisia naisia. Naiset ovat enemmistössä sekä hoivatyöntekijöissä että hoivan saajissa.

Lisäksi erilaiset hoitovelvoitteet, yleensä lasten- tai omaishoito, ovat lähes viidesosalle naisista syy pysytellä työelämän ulkopuolella. Tämä vaikuttaa negatiivisesti naisten sosiaaliturvaan ja eläkkeisiin sekä valtion verotuloihin. Samaan aikaan miespuoliset perheenjäsenet käyvät palkkatöissä ja kerryttävät sekä parempaa ansiotuloa että tulevaisuuden eläkettä.

Askelia eteenpäinkin on onneksi otettu: vuonna 2019 päästiin sopuun historiallisesta uudistuksesta, jossa EU-tasolla säädettiin perhevapaiden minimisäännöksistä. Laki toi isille ensimmäistä kertaa minimissään 10 päivän isyysvapaan kaikkialla EU:ssa ja lisäksi molemmille vanhemmille oikeuden vähintään neljän kuukauden vanhempainvapaaseen. Lisäksi vuonna 2019 päivitetty EU-direktiivi työ- ja yksityiselämän tasapainottamisesta pyrkii tasapainottamaan hoivavastuita.

Nämä kaikki ovat olleet merkittäviä edistysaskelia naisten aseman parantamiseksi ja sukupuolten välisen tasa-arvon saavuttamiseksi. Paljon työtä on kuitenkin vielä tehtävänä. Jotta voimme puuttua tasa-arvon epäkohtiin EU:ssa, tarvitsemme esimerkiksi enemmän ja parempaa, vertailukelpoista tietoa eri jäsenmaiden tasa-arvotilanteista. Meidän pitää puolustaa naisten oikeuksia kaikkialla, mutta muistaa tehdä sitä myös EU:ssa, esimerkiksi pitämällä esillä Puolan tilannetta ja aborttikieltoa. Tasa-arvo ei ole täysin saavutettu myöskään EU:ssa.

Sirpa Pietikäinen
Henna Virkkunen
europarlamentaarikot

Julkaistu Kokoomusnaisen vieraskynässä 9.5.2023.