Suomessa keskustellaan nyt siitä, kuinka työntekijöiden tuloa Suomeen pitäisi rajoittaa. Eurooppalaisesta näkökulmasta tämä on yllättävä lähestymistapa. Koko EU-alueella kärsitään ennätyskorkeasta työvoimapulasta ja tilanteen ennakoidaan pahenevan lähivuosina.

Taustalla on Euroopan ikärakenne: Asukkaat ikääntyvät ja eläköityvät. Samaan aikaan megatrendit, vihreä siirtymä ja digitalisaatio muuttavat osaamistarpeita. Saksassa yli puolet yrityksistä raportoi Kauppakamarin kyselyssä vaikeuksia työvoiman saatavuudessa. Business Finlandin ja Amcham Finlandin julkaisemassa Suomi sijaintipaikkana 2023 -raportissa neljä viidestä yrityksestä kertoi kärsivänsä osaajapulasta.  Myös kunnissa työvoiman saatavuus on historiallisen heikkoa: Kevan barometrissa lähes 80 prosenttia kuntajohdosta kertoi, ettei hakijoita tehtäviin ollut.

Työvoiman saatavuus on koko Euroopan taloudelle ehkä merkittävin tulevaisuuden haaste. Elinikä on pidentynyt ja syntyvyys laskenut. Huoltosuhde heikkenee merkittävästi tulevina vuosikymmeninä, millä on isot vaikutukset yhteiskuntien toimintaan.

Samalla Euroopan osuus koko maailman väestöstä pienenee. Kun vielä 1960-luvulla Europan osuus oli yli 11 prosenttia maailman väestöstä, on EU-asukkaiden osuus pudonnut nyt alle 6 prosenttiin ja tulee ennusteen mukaan laskemaan alle 4 prosenttiin 2070 mennessä. EU:lla on kova työ pysyä kilpailukykyisenä tässä kehityksessä.

Työvoimasta käydään kovaa kilpailua myös Euroopan sisällä, eikä kaukainen pohjoinen Suomi välttämättä ole monellekaan se ykköskohde. Siksi työvoimarajoitusten sijasta paljon enemmän energiaa pitäisi käyttää sen varmistamiseen, että Suomi kykenee paitsi saamaan kaikki Suomessa jo asuvat työikäiset ja – kykyiset työhön, myös houkuttelemaan työntekijöitä Euroopan ulkopuolelta. Oma väki ei tule riittämään, kuten ei riitä koko EU-alueella.

Tällä hetkellä Euroopan osaajapula tiivistyy erityisesti terveydenhoitoon, ICT-alaan ja rakennusalan käytännön ammatteihin. Työvoiman saatavuutta täytyy edistää sekä parantamalla peruskoulutusta että lisäämällä täydennyskoulutusmahdollisuuksia, mutta myös vahvistamalla kansainvälistä rekrytointia. Monissa EU-maissa tätä tehdään jo aktiivisesti, eikä Suomen pidä jäädä tässä odottelemaan. Meillä on potentiaalia olla maailman johtavia maita sekä digitalisaation että puhtaiden teknologioiden alalla, mutta se ei onnistu ilman osaavaa työvoimaa.

Julkaistu Keskisuomalaisessa 8.6.2023